Kuten Barkleyssä sanotaan: Race bib number one is always given to the person deemed to be the least likely to finish one lap out of all who have applied; a "human sacrifice"

Se ois sitten kolmas kerta kun lähden etsimään viisauden lähdettä Nuuksion poluilta tässä kisamuodossa.

Joka vuosi olen juoksijana oppinut itsestäni uutta, ja ihan pelkästään kisajännityksestä yli pääseminen on jo suoritus itsessään. Näyttää siltä että reagoin voimakkaammin vuosi vuodelta.

Taktiikkana on mennä yön läpi ihan hissukseen, säästäen päivälle kaikki mahdolliset herkut ja yllätykset motivoimaan jatkamaan sen ilkeältä tuntuvan kynnyksen yli, joka aina lymyilee siellä jossain, ja joka yrittää uskotella ettei enää jaksa eikä pysty. Tämä pelottaa minua suunnattomasti, enkä vielä tiedä miten sen aion tehdä.

Ultrajuoksu vaatii ongelmanratkaisua monella tasolla, ja koska oma intohimoni ja palo tätä tekemistä kohtaan on jo niin syvällä sydämessäni, pystyn siihen kyllä jollain konstilla.

Kuva: Poppis Suomela

Täällä Tampereelta huhuilee Kipsu 51 vuotta! Juoksentelua olen harrastanut jo todella pitkään, aina välillä se on jäänyt unholaan, mutta nyt ollut pääasiallisena kuntoilumuotona jo useita vuosia. Harjoittelu on viime vuosina ollut pääsääntöisesti suunniteltua ja tavoitteellista, pienet säädöt huomioiden. Maratonien lisäksi ultria on takana muutamia sekä poluilla että radalla, mutta ei yhtään tämän tapahtuman konseptilla. Halu kokeilla omia rajoja uudella tavalla ja äkkiä avautunut mahdollisuus ostaa peruutuspaikka tapahtumaan huipputyyppien kanssa juoksemaan - eipä siinä muuta tarvita, kun nimensä listalta löytää! Innolla odotan tulevaa. Jotenkin yhtäkkiä se vähän kateissa ollut selän kuntoutusmotivaatio ja treeni-intokin löytyi. Kyllä juoksu vaan on!

My name is Hannes and I come from Tartu. I really like backyard ultra at Nuuksio national park and all the fantastic people participating there. NBU 2023 will be my 65th ultrarace and I enjoy my last "battles" in great company. See you soon friends-competitors!

Hannes aka HMU Monster.

NBU-ekakertalainen. Sopivan tavoitteellinen kuntomaratoonari ja ultrajuoksunoviisi ja crossfit-aktiivi. Olen voittanut Levin Ruskamaratonin 2022, ja samana kesänä itseni Ylläs-Pallas Nutsin satasella, pääsemällä maaliin. Kummankin saavutuksen rankkaan elämässäni aika korkealle. (Tänne muuten ilmoittauduin, ettei tulisi vahingossa lähdettyä 2023 kesällä esim. perusmatkan polkuhölmöilylle em. tuntureihin.)

Tärkeintä (kaikessa) on saada elämyksiä ja pitää hauskaa! Lappu rintaan ja menoksi.

Kuva: Samuli Tiainen

Kuva: Tero Koski

Tommi Salonen, 47 vuotta, Nokialta.

Koitin keksiä älykästä syytä osallistumiselle ja kun en sellaista keksinyt, niin kysyin tekoälyltä 😉 Tässä tekoälyn tekoälykäs vastaus kysymykseen: ”Miksi osallistun Nuuksio Backyard Ultra 2023 -tapahtumaan?”

Olet todennäköisesti osallistumassa Nuuksio Backyard Ultraan, koska haluat testata omia fyysisiä ja henkisiä rajojasi juoksutapahtumassa, joka on tunnettu haastavuudestaan ja kestävyyttä vaativasta luonteestaan. Nuuksio Backyard Ultra on ultrajuoksukilpailu, jossa osallistujien tulee juosta noin 6,7 km pitkä reitti tunnin välein niin kauan kuin pystyvät, kunnes jäljellä on enää yksi juoksija. Kilpailu vaatii äärimmäistä kestävyyttä, sitkeyttä ja henkistä kanttia, joten osallistuminen kilpailuun voi olla haaste itselle ja samalla myös mahdollisuus henkilökohtaiseen kehittymiseen.

Eihän tuota paljon paremmin olisi osannut muotoilla....

-Tommi

Retkeilijä, juoksija, pyöräilijä, kiipeilijä ja mitä kaikkia näitä nyt oli. Yleisesti ottaen ulkoilmassa viihtyvä yleishäslä.

NBU:lle on taas kiva lähteä kokeilemaan kuinka hauskaa porukassa hölkkääminen taas onkaan 👌

Pasi Helander Kouvolasta. Viimeistä vuotta miesten yleisessä sarjassa. 2022 NBU ainoastaan 13-kierrosta, mikä pettymys! Heti kun kännykkä pysyi kädessä, niin ilmoittautuminen vuodelle 2023 oli sisässä.

Tein Kouvolan Vanhan Mielakan takametsään NBU -simulaattorin, jotta olisin edes vähän vahvempi uuteen koitokseen. Simulaattori on tutun ja turvallisen mittainen 6,7km. Polku pitää sisällään juurakkoa, kivikkoa ja nousuja, siis lähes kuin Nuuksio Kouvolassa.

Viimeksi yön osuudella sain kuunneltua Jack Londonin (1876–1916) kirjan Pakkopaita. Kirja kertoo yliopisto professori Darrell Standing elämästä. Standing on tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta. Elämä vankilassa on kamalaa. Vanginvartijat kiduttavat Standingia pukemalla tämän päälle pakkopaidan. He haluavat saada Standingin puhumaan. Professori löytää kuitenkin tavan paeta kärsimystä. Kun paita puetaan Standingin ylle, hän vaipuu transsiin ja matkustaa mielensä sisällä kauas pois.

Olisiko teillä suositella minulle jotakin kuunneltavaa etenkin yön osuuksille?

Note myself:

- Herkut järjestäjän puolesta 5/5

- Ruoat järjestäjän puolesta 5/5

- Juomat järjestäjän puolesta 5/5

- Muista ottaa lötköpullo mukaan

- Huoltajalle useampi pari kumihanskoja

Nähdään viivalla!

Olen kestävyyskuntourheilun sekakäyttäjä. Vuosien saatossa olen huomannut, että mitä pitempi mtka ja hitaampi vauhti, sen parempi. NBU sopii tähän huonosti, vauhdille on asetettu alaraja ja matka on avoin, joten juuri siksi halusin ehdottomasti mukaan.

Mottona on ”sitkeys on taitolaji”.

Kuva: Ismo Eskelinen

Sain veljeltäni, Pasi Laaksoselta, lahjoituksena osallistumispaikan NBU:hun. Tähän asti olen ymmärtänyt selkeästi kieltäytyä hänen vastaavista ehdotuksistaan. Nyt jostain syystä jäin liian pitkäksi aikaa miettimään, että onko tämä helpompi vai pahempi ultramatka kuin muut. Ymmärsin, ettei ainakaan yksin tarvitsisi juosta. Mukana nyt siis ensimmäistä kertaa ultrakisoissa. No tuleepahan tehtyä ainakin yksi juoksulenkki kesäkuussa ja ehkä heinäkuussakin. Pitää vielä muistaa kysyä viime hetken vinkit kisaan.
Kuva: Mari Kettunen

Olen ollut NBU toimitsijana muutan kerran. Nyt on tarkoitus kokeilla kisailla juoksijana.

Ultrajuoskija olen ollut muutaman vuoden ja tottunut pitkiin matkoihin ja hitaasti etenemiseen, joten nyt kokeillaan tämän tyyppistä kisaa. Lähden siis kokeilemaan, että monta kertaa pääsen reitin läpi. Mennään niin monta kun pystyy. Ja fiilishän on hyvä lähteä tähän kivaan tapahtumaan haastamaan itseä.

Kisakausi avattiin huhtikuussa Istria 100 mailisella. Hyvä aloittaa kesäloma juoksemalla.

Viime vuonna olin ekaa kertaa NBU:lla ja totesin että ihan kiva, mutta ei uudestaan. No, tässä sitä nyt taas ollaan. Viimeksi meni 18 kierrosta, joka muistaakseni oli yli 7% koko vuoden 2022 juoksukilometreistäni. Eli harjoittelun määrään nähden meni ihan hyvin, mutta jäihän se silti kaivelemaan.

Esikoinen syntyi sitten elokuussa ja käsittääkseni vauvavuosi on yleensä parasta aikaa harjoittelulle, joten ei muuta kuin tulosta parantamaan!

Olen perheenisä Pirkkalasta, joka tykkää urheilusta, lasten kanssa leipomisesta ja lukemisesta. Ennen kestävyysurheilua pelasin parikymmentä vuotta jalkapalloa. Jalkapallossa kompensoin lahjojen ja nopeuden puutetta reenimäärillä. Nykyisin nekin ovat pieniä.

Nuuksion backyard ultra vaikuttaa sopivan hyvin tällaiselle yksinkertaiselle ja mukavuudenhaluiselle. Loskaa tuskin tulee taivaalta kisan aikana ja reittikin vaikuttaa selkeältä. Olen suorittanut muutaman ultrajuoksun ja Ironman-kisan. Ensimmäisellä 100km juoksulla sain 73km kohdalla lihapiirakan, jonka toimitti vanhempi tytöistäni. Se oli elämäni paras lihapiirakka ja minä olen syönyt niitä aikanaan paljon. Salaiset aseeni kisaa varten ovatkin lihapiirakka ja 90-luvun musiikki, ennen kaikkea H.P Baxxter. Mahtavaa kisaa kaikille.

Kaverit sanoi, että helppo homma, alle seitsemän kilsan lenkki. Eivät sitten itse ole vielä ilmoittautuneet.

Olen wannabe-urheilijaksi laiska mutta sitkeä elämyksistä nautiskelija. Pari hienoa ultraa takana, uteliaisuus ajaa kokeilemaan uusia juttuja, ja backyard ultran pirullinen huumorintaju vetoaa minuun kummallisesti. Minua viisaammat ovat vakuuttaneet, että roskapönttökin juoksee maratonin kolmeen ja puoleen tuntiin treenaamatta, ja tässä saa vielä levätä välillä sekä päättää itse, milloin riittää. Eikä tarvitse kantaa eväitä mukana, ja bonuksena OC Puiston joukkueen huoltoteltassa on kuulemma erinomainen palvelu. Odotan innolla!

Lähes kierroksen kunnossa. Taas.

Tätä kirjoittaessani Tammikuussa 2023, usko on vahva että pääsen jälleen viivalle. Näin ei ollut reilu kuukausi takaperin kun pohje leikkasi taas vaihteeksi kiinni. Lähes koko Joulukuu oli pakkolepoa ja kaikki lähti siitä perinteisestä vitutuksen maksimoinnista.

Tammikuussa olen pääasiassa kävellyt, mutta loppukuuta kohden olen ottanut pieniä hölkkäpätkiä joukkoon. Alamäkeen. Extravarovaisesti. Ensin 10 metrisiä, sitten vähitellen 20 metrisiä. Nyt olen 30 metrisissä menossa. Tämä on juuri se mikä NBU:lla onneksi riittää; ylämäet voi kävellä, alamäet on juostava. Ja tasaiset menee pelkällä vitutuksella. En ihan vielä ole edes kierroksen kunnossa, 6,7 kilometriin menee poluilla tällä hetkellä 10 minuuttia liikaa.

Aikaahan tässä kuitenkin on ja treenisuunnitelma on perin yksinkertainen. Tammikuulle suunnittelin liikuntaa 30 tuntia, helmikuulle 40, maaliskuulle 50 ja sekä huhti- että toukokuulle 60 tuntia. En laske mitään muuta kuin tuntimäärää ja se on sitten ihan sama vaikka vedän leukoja puolet ajasta ja toisen puoliskon punnerruksia. Ollaan viivalla siten vaikka Tarzanina. Takatukkakin on kasvanut jo mukavasti. Etutukka ei enää juuri kasva.

On tämä kyllä hieno laji. Olen juoksu-urani jatkoajan lisäajan jatkoajalla ja vaikka paikat tuppaakin olemaan isommassa remontissa kerran vuoteen niin on kuitenkin mahdollista tapella ihan kärkisijoistakin, jos vain sattuu sellainen "ehjähkö" puolivuotinen alle. Syyskuun Pyssymäki Päkjaarti oli sellainen ja se toi luottoa ja uskoa +30 tulokseen.

Suunta on oikea. Vauhti on väärä. Vauhti on olematon. Mutta odotan jo kovasti viivalle pääsyä ja ennen kaikkea pääsyä nauttimaan paikan ja lajin mahtavasta tunnelmasta!

📷 by Rami Valonen

Polku-ultraaja, Äiti ja Yrittäjä Jyväskylästä.

Elämäntapana liikunta ja pidän haasteista. Poikkean nyt tavanomaisilta poluiltani ja haluan testata jotain uutta!

Olen Helsingissä asuva 46-vuotias personal trainer. Kestävyysurheilu on intohimoni ja monenlaista tempausta on tullut tehtyä. Pitkät hiihtomaratonit on ollut päälajjini ja niissä olenkin kilpaillut ahkerasti Suomessa ja Euroopassa. Maratoneita olen muutaman juossut ja ekan ultrani juoksin toukokuun lopussa Karhunkierroksen 83km matkalla.

Ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin lähden tähän mielenkiintoiseen kisaan etsimään omia rajojani. Pari vuotta olen käynyt tätä kisaa katsomassa ja mieli on aina tehnyt päästä kokemaan tämä homma omin jaloin.

Yksi sivupersoonani, (@jombbavonhoo) on yrittänyt jallittaa mua jo vuosia NBU:lle. Nyt oli sen aika. 2022 oli mulle urheilullinen välivuosi, kiitos koronan ja siitä saadut terveysongelmat. Kunto laski ja paino nousi.

Nyt mieli ja kroppa etsii uusia haasteita johon tarttua, tavoitteita joihin treenata. NBU kuulostaa just nyt sopivan erilaiselta ja hullulta tapahtumalta, josta varmasti tulee mahtava uusi elämys ja kokemus. Kisa jossa saa repiä itsestä irti vähän vielä enemmän, kuin luuli pystyvänsä. Toivotaan ehjää treenikautta ja viivalla tavataan.

Kuva@miska koivumäki

Olen ensikertalainen ultramatkalla ja siis toivottavasti tulee edes ultramatka suoritettua. Juoksua harrastanut muutaman vuoden. muutaman maratonin käynyt juoksemassa.

Pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen päätin ilmoittautua NBU:lle. Vielä ilmoittautumista tehdessä mietin moneen kertaan, että onkohan tässä mitään järkeä. Todennäköisesti ei.

Kilpailumuotona Backyard Ultra kiehtoo minua, sillä tulos on juuri sen mukainen mikä on sen päivän kunto. Jos treenikevät ei onnistu niin sitten mennään vain vähän kierroksia ja jos se onnistuu niin sitten mennään vähän enemmän kierroksia.

Olen kotoisin Turusta, mutta jo lähes 10 vuotta asunut Vantaalla. Hieman säännöllisempää juoksutaustaa itsellä on noin viiden vuoden ajalta. Siihen kuuluu katumaratoneja, muutama polku-ultra sekä yksi perusmatkan DNF Ylläkseltä. Tuota DNF putkea aion myös täällä jatkaa ja tässä tapauksessa se todennäköisesti ei edes ole epäonnistuminen.

Viimeisen kipinän Backyardiin sain viime syksynä, kun kävin juoksemassa Pikkujoulu Ultran täydet 8 kierrosta itse lajilegenda Visa Kivisen kanssa Nuuksiossa. Mielenkiintoista nähdä montako kierrosta pidemmälle oikeassa kilpailussa pääsee.

Moikka kaikille. Olen Tupe, kohta 33 vuotias juoksentelija. Enpä olisi uskonut, että koskaan kirjoittaisin esittelytekstiä johonkin tällaiseen kisaan. Ja nyt jo toista kerta. Edellisellä yrittämällä meni 12 kierrosta ja nyt toivottavasti menisi enemmän.

Vahvuutenani ja heikkoutenani on edelleen se, että käyn hyvin vahvasti tuulella. Viimeksi keskeyttäminen lieni varsin heppoisa, näin jälkikäteen ajatellen. Tälle vuodelle on rekrytoitu uusi huoltaja, joka ei anna keskeyttää ennen kuin on pakko. Toivottavasti siis itse kisassa on hyvä fiilis juosta ja taistelu mentaaliteetti. Mikäli ei ole, niin pitää vaan sopivasti äksyillä itselleen ja miettiä asioita, joista ammentaa voimaa.

Nähdään siis starttipaikalla, saapi tulla juttutamaan!

Suomen edustaja Big’s Backyard kilpailussa Tennesseessä.

Kuva Tomi Hänninen

Katse ylös, hymy pintaan ja kohti horisonttia!

Ensikertalainen NBU:n starttiviivalla. Lenkkareiden pohjia olen kuluttanut 20 vuotta ja kokemusta ultrista on kehossa: Hiekkaharjun 6t juoksuja, kotirataultria (50km), Suomi-juoksu kesältä 2022 hirmuhelteessä Salossa (75km), juoksuvaelluksia pohjoisessa mm. Haltin yli Norjaan omatoimiretkenä (n.75km). Maraton-startteja vuodesta 2000 (ennätys 3.06 ).

NBU-tapahtumaan tulen kokeilemaan kehon/mielen kestävyyttä ja tavoite on saavuttaa 100km virstanpylväs. Juoksu on minulle tapa pitää keho/mieli iskussa, koska ammattini (tv/videokuvaaja/leikkaaja/ohjaaja) vaatii kovaa kuntoa.

NBU-tapahtumaan tulenkin mukaan juoksevana kuvaajana. Kuulun tuotantoryhmäään, joka toteuttaa NBU-striimin. Kamera kulkee siis osan matkaa mukana ja kun omat voimat loppuvat, juoksuni päättyy, niin jatkan kuvaajana tapahtuman loppuun. Odotan innolla, että pääsen mittaamaan rajojani NBU-tapahtumaan.

Nuuksio Backyard Ultra 2022 voittaja.