Tulokset 2022

Olen 40v keski-ikäinen(kö?) ultranoviisi. Kasvoin suunnistajaperheessä, ja nuoruudessa kilpailin tässä lajissa aktiivisesti. 2011 juoksin ekan (ja toistaiseksi ainoan) maratonin, ja ajatus ultramatkoista heräsi. Olen hidas, ja järkeilin että pidemmällä matkalla pärjäisin paremmin. Elämä tuli kuitenkin väliin ja ajatus ultrista hautautui. 2018 ystävä yllytti parikseen swimruniin, ja mukaan oli lähdettävä, vaikka piti aloittaa ihan vapaauinnin opettelusta. Syksyllä 2020 päätin vihdoin toteuttaa ultraunelmat, ja Karhunkierros 55km 2021 valikoitui ensimmäiseksi ultrakokeiluksi. Oli kamalaa ja ihanaa ja kaikkea sieltä välistä. Loppunousuissa vannoin että ultrahulluudet loppuvat siihen, ei tässä touhussa ole mitään järkeä. Mutta ei se tietenkään ole siihen jäänyt, ja kun bongasin NBU peruutuspaikan päätin uskaltautua mukaan. Innolla odotan kisaa! Hienot maastot, Suomen suvi, mukavat kanssajuoksijat ja hyvät järjestelyt. Eihän muuta tarvitakaan mielettömään kokemukseen. Toivottavasti hidas ehtii ajoissa edes muutamalta kierrokselta. 😊

Vesalan lyriikoita lainatakseni “en tiedä luotiinks mua lentämään”. Tuskin ainakaan ultrajuoksemaan.

Tähän kilpailuun oli kuitenkin pakko lähteä konseptin mielenkiintoisuuden takia. Ja koska kyseessä on NBU-kisadebyytti, niin tekeillä on joka tapauksessa henkilökohtainen ennätys.

Pari vuotta juoksua harrastanut 37-vuotias perheenisä Kouvolasta.

Tavoitteena olisi kulkea reitti mahdollisimman monta kertaa. Eväistä ja huollosta tavoite ei ainakaan tule jäämään kiinni. Vaseliinin ja teipin käyttöä pitää vielä harjoitella.

Odotan innolla hyviä juttuja ja huonoja vitsejä. Juoksu on hieno laji ja tukka ei ainakaan hidasta vauhtia!

"En tiedä tehtiinks mua kulkemaan, mut kun on pakko, niin kuljetaan"

Täällä Tampereelta huhuilee Kipsu 51 vuotta! Juoksentelua olen harrastanut jo todella pitkään, aina välillä se on jäänyt unholaan, mutta nyt ollut pääasiallisena kuntoilumuotona jo useita vuosia. Harjoittelu on viime vuosina ollut pääsääntöisesti suunniteltua ja tavoitteellista, pienet säädöt huomioiden. Maratonien lisäksi ultria on takana muutamia sekä poluilla että radalla, mutta ei yhtään tämän tapahtuman konseptilla. Halu kokeilla omia rajoja uudella tavalla ja äkkiä avautunut mahdollisuus ostaa peruutuspaikka tapahtumaan huipputyyppien kanssa juoksemaan - eipä siinä muuta tarvita, kun nimensä listalta löytää! Innolla odotan tulevaa. Jotenkin yhtäkkiä se vähän kateissa ollut selän kuntoutusmotivaatio ja treeni-intokin löytyi. Kyllä juoksu vaan on!

Moikka,

Olen Tupe, 31-vuotias kaveri Nilsiästä. Juoksua olen harrastanut useita vuosia, ja hyvinkin vaihtelevalla menestyksellä. Maratoneja on takana ensi kesään mennessä 13, puolikkaita hieman vähemmän. Mutta nyt olisi tulossa ensimmäinen pitkän matkan startti.

Viime vuonna olin huoltajana ja silloin päätin, että ensi vuonna olen huollettavana.

Vahvuuteni ja heikkouteni on se, että olen erittäin tuulella käyvä; jos käyn hyvällä tuulella, niin kaikki on mahdollista. Mutta jos käyn huonolla tuulella, niin silloinkin kaikki on mahdollista.

Nähdään lähdössä!

Morjens, olen Pauli ja toista kertaa mukana NBU:lla. Viimeksi tauluun tuli 17 kierrosta. It's easy until it's not. Juoksun lisäksi kiipeilen ja hiihdän mielelläni ja kesäkaudella tulee silloin tällöin heiteltyä myös frisbeegolfia. Ehkä monipuolinen lajikattaus on auttanut välttämään pahimmat ylirasitustilat. Nyt on menossa kolmas vuosi ultrien kanssa ja sadan mailin toiselle puolellekin on kurkistettu kevään kaksnelosella. Jahka siitä palaudutaan, niin nähdään Nuuksiossa!

34- vuotta on ikää ja kotipaikka Nivala. Alasarjan kiekkohommien jäätyä taakse tuli tällainen harrastus tilalle. 3.5 vuotta juoksua nyt treenanneena perhe elämän ehdoilla ja muutama ultramatka juostuna. Ne matkat menny liian hyvin, joten nyt sit tuli ilmoittauduttua tänne.

Valmentajan sanoin : "Pienikokosempi ois tietysti parempi, mutta tää on niin innokas"

Olen Niina 30+ v perheenäiti ja elämäntapajuoksija, Suomen ASICS FrontRunner tiimin jäsen. Tausta suunnistuksesta, juoksukokemusta sittemmin niin sileältä kuin poluiltakin. Kaksi 100 km ultraa juostuna ja kourallinen sitä lyhyempiä. Backyard – tyyppistä konseptia olen kokeillut kertaalleen kaveriporukalla. Silloin oli kuitenkin etukäteen sovittu, että 12 h on maksimi, mitä reittiä kierretään. Sen jälkeen jäi kiinnostamaan, millaista olisi osallistua ihan viralliseen tapahtumaan, jossa saa mennä aivan niin pitkään, kun jalat kantaa uudelle kierrokselle. Tänä vuonna treeni on keskittynyt lyhyemmille matkoille. Vanhoilla pohjilla mennään. Akilleen kantapäänä ei ole akillesjänne, vaan polvi, joka pitkillä matkoilla herkästi alkaa vihoitella. Jos tai kun näin käy niin matkanteko päättyy siihen. Monta kivaa juoksutapahtumaa edessä vielä kesälle, joten telakalle en halua jämähtää. Toiveissa ja tavoitteena kuitenkin tuo edellinen, oma 80 km Backyard tulos rikkoa.

Hei, olen Pasi, 47v ja ensimmäistä kertaa NBU:lla.

Pitkät matkat alkoivat vakavasti kiinnostamaan reilut 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olen juossut parikymmentä maratonia, päässyt maaliin neljä täyden matkan triathlonia ja kahdeksan ultraa. Jukolassa tulee tuplattua. Näillä pohjilla ja erityisesti Mikaelin vinkistä uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan. Tavoitteenani on juosta pisimälle ikinä. Onko se sitten matkaa, aikaa vai mielen syvyyksiin, jää koettavaksi.

Askel kerrallaan!

Tahmaisen ja epätoivoisen alkuvuoden jälkeen alkaa olemaan taas ultrailun aika.

Olin poissa pelistä lähes kokonaan noin sadan päivän ajan, ja se oli monella tavalla kasvattava kokemus. Opin hieman kärsivällisyyttä ja ajoittain ihan vain olemaan. Olin hyvin epäileväinen vuoden tapahtumista ja siitä miten pystyisin niihin osallistumaan. Onneksi nyt näyttäisi siltä, että mies on ihan kivassa kunnossa, ja että tästäkin Backyard Ultrasta on tulossa ikimuistoinen.

Se, millä tavalla ikimuistoinen, jää nähtäväksi.

"Rovaniemen Rupicka" eli Juhatapio Romakkaniemi palaa välivuoden jälkeen loopille.

Tavoitteena ainoa oikea eli "kierros kerrallaan", mutta toisen vuorokauden ihmeet olisi kiva päästä kokemaan.

Ehkä myös pari Aceveljeä saadaan tällä kertaa houkuteltua mukkaan.

I lost the NBU 2021.

I mean, I was the first one to DNF after measly 7 laps. Still not too bad as my first trail attempt (and yes, PB in terms of duration and distance).

Before summer 2021, I didn’t even really consider myself as a runner. Just jogging and training for some odd marathons, whilst sharing a hobby with my pops. After the run Mikael assured me that I could indeed consider myself a runner now.

That said, I’m not afraid to lose this year also!

Wanna find out how is my training going? How about where my goals might be in terms of laps completed come July 1st? Will there be some other ultra runs for me this coming summer? Check out https://www.instagram.com/jussi.info/ and let me know if you’re up for some jogging in Helsinki!

kuva Petteri Jokela

Kuva: Samuli Tiainen

50 v sunnuntaihölkkääjä Helsingistä. Olin mukana NBUlla vuonna 2020. Silloinen tavoite 100 kilometristä jäi parin tunnin päähän. Nyt on alla kaksi vuotta lisää treeniä ja rutkasti kertynyttä ultraviisautta, joten 100 kilsaa pitäisi mennä heittämällä, niinpä ruuvaan tavoitteen seuraavaan sataseen eli 24 tuntiin.

Viime vuonna jäi kisa väliin aikatauluongelmien vuoksi, mutta nyt on tosi mukava taas päästä upottautumaan maagiseen BU-kuplaan ja nauttia Suomalaisesta kesäyöstä parhaalla mahdollisella tavalla.

Hei,

Olen Timo tai UltraTimo (pari vuotta mukana roikkunut juoksualias). Piti hörähtää ultrajuoksuun ja tehdä siitä nimimerkki, niin tuli sitten ultrajuostua. Olen siis jonkinlainen somejuoksija tai hölkkääjä. Nuuksioon lähdetään tutustumaan itselle uuteen juoksuformaattiin ja tietysti haastamaan muut. Top50 sijoitus mielessä, mutta parhaan sadan joukkoon riittää. Tulen antamaan ensimmäisten kierrosten aikana kovan vastuksen ja saatan kellottaa pari pohja-aikaa. Ennakolta kisakattaus näyttää sen verran kovalta, että tullaan menemään pitkään. Itselleni formaatti on tuttu vain viime vuoden televisiolähetyksestä. Toiveissa on pysyä muiden perässä ja varsinkin reitillä. Tapana on ollut eksyä.

Pari hyvää kaskua on tietysti mietitty jo valmiiksi ja shortsit on prässätty minttiin. Uusia kenkiä ehtii vielä sisäänajaa. Harkitsen myös aiempien vuosien konkareiden konsultaatioapua. Liekö joku vastailee vielä puhelimeen vai pelottaako nimeni listalla myös kovempia konkareita. Lippa ja mieli ylhäällä, mutta pelkään ettei tästäkään tule pettymystä.

Ja jos vielä loppuun saa esittää biisitoiveita, niin Rednex sopii elämän kaikkiin eri tilanteisiin.

Hauska päästä vihdoin mukaan, toivotaan flunssavapaata kesää ja kevyitä kilometrejä kaikille!

Toivoo, Timo @ultratimo2.0

Porilainen +50v taparikol… eikun seniori. Juoksua ja tri-lajeja tullut harrastettua 4-5 vuotta vaihtelevilla määrillä. Takana muutamia tri-kisoja, maratoneja ja polkujuoksuja.

Tarkotus vetää sen verran mitä kroppa kestää, eli toivottavasti edes muutaman kierroksen. Mottona kipu kasvattaa

Viime vuonna vasta opeteltiin Backyard Ultran temppuja ja urakka päättyi omalta osaltani liian aikaisin. Tänä vuonna tavoitteet olivat korkeammalla mutta koronan puuttuessa peliin kuukausi ennen kisaa, on kisakunto täysi mysteeri.

Keventelyt on ainakin aloitettu hyvissä ajoin tällä kertaa. Toivottavasti vastoinkäymisistä huolimatta nähdään startti viivalla mahdollisimman monta kertaa!

-Tommi

Viime vuonna oltiin hakemassa kokemusta lajista. Tiukan analyysin perusteella suurimpaan heikkouteen on nyt panostettu: palkkasin huoltopäällikön. Sitten vaan toivotaan että huoltomestari pääsee paikanpäälle niin tulee hyvä.

Moi,

Olen 47-v. juokseva perheenisä Espoosta. Nuorena miehenä "harrastelin" suunnilleen jokaista kotikaupungissani Vaasassa tarjolla olevaa urheilulajia mutta yleensä homma jäi lyhyeksi kokeiluksi. Kahden- ja kolmenkympin välillä en tehnyt oikein mitään, mutta jossain kohdassa satunnainen liikkuminen alkoi taas kiinnostamaan.

Keski-iän kriisi sai miehen juoksemaan noin 8 vuotta sitten. Siihen saakka lenkkeily oli tosi satunnaista, mutta joku romanttinen ajatus auringonlaskuun juoksemisesta sai kiinnostumaan ultramatkoista. Toiset ostaa moottoripyörän...

Ajattelin, että maraton pitää juosta ennen kuin voi lähteä ultraamaan. Yhden virallisen maran olenkin juossut ja luultavasti se jääkin ainoaksi. Erimittaisia ultria on tullut keräiltyä sen sijaan muutamia.

Mulla on "salainen" tavoite juosta 100 mailinen ennen kuin 50-v. tulee mittariin ja sitä kohti kovasti treenaillaan. Saa nähdä onnistuuko se jo ennen kuin nähdään Solvallassa? 😉

Mitään hauskaa kerrottavaa en juuri nyt itsestäni keksi, mutta omia enkkoja olisi hienoa rikkoa ja henkistä kanttia puskea eteenpäin.

Ilolla ja innolla odotan jo kisaa!

Aurinkoisin terveisin,

Maija Saarman

Olen harrastanut juoksua +20 vuotta ja sen verran on kilometrejä kaiketi jo takana että myös ne parhaat kilometrit ovat jo takanapäin. Kaukana takanapäin. Muutama viime vuosi on mennyt vammojen kanssa tapellessa, mutta olen räpeltänyt sen mitä kroppa on sietänyt, välillä yli sietokyvyn. Vuosi edellisen NBU:n jälkeen on mennyt ihan mukavasti, joskin alkukeväästä sairastettu puolipitkä-korona vei peruskunnon taas vaihteeksi pohjille. Mutta jokusen viikon olen nyt sentään saanut nostettua treenimääriä ja peruskuntoa ylöspäin. Ja tätä kirjoitettaessa tässä on vielä parisen viikkoa aikaa tehdä kunnon määriäkin, vanhojen hyvien aikojen malliin. Ja kolmen vuoden kipuilujen jälkeen jalat tuntuu nyt kestävän kovempaakin harjoittelua ja se on hyvin positiivista se! Otan tästä hyvästä jaksosta kyllä kaiken nautinnon irti ja reenaan itteni ihan tuhannen paskaksi. Kiitos NBU:lle olemassaolosta, juuri mihinkään muuhun kisaan en olisi kykenevä osallistumaan :D

Mikko lähtee ensikertalaisena kokeilemaan kiehtovaa kisakonseptia.

Kai aina voi kuuden kilometrin lenkin tehdä?

Olen helsinkiläinen satunnaisjuoksija. Sotken itseni mukaan moneen itselleni mieluisaan ja nyt sitten ensimmäistä kertaa NBU:lla. Vuoden 2021 urheilutapahtumaa seurasin kaupunkiloman aikana Yle Areenasta. Hullua porukkaa, ajattelin. Ja sellaisessahan on tietenkin oltava mukana. Viehätyin myös selostuksessa mainitusta rennosta mahdollisuudesta jatkaa tai jäädä paistelemaan makkaraa.

Minä olen Szilard. Tämä on toinen vuosi Nuuksiossa. Toivon teille kaikille turvallista ja nautinnollista juoksua.

"Jalat, älkää pettäkö minua nyt

Viekää minut maaliin..." by Lana Del Rey (Born to die)

"Kierros kierrokselta me kehitymme." by Szilard Fodor :)

In English

I am Szilard. This is my second year in Nuuksio. I wish you all a safe and enjoyable run.

"Feet, don't fail me now

Take me to the finish line..." by Lana Del Rey (Born to die)

"Round by round we develop." by Szilard Fodor :)

Kun keksii kaks viikkoa ennen starttia lähteä mukaan, ei kerkee paljon jännittää😊

Ja on muuten eka kisa, minkä tietää päättyvän siihen, ettei jaksa enää juosta. Niin siistii olla mukana!

Endless loops, hottest weekend of the year, sleep deprivation & fatigue, I can't wait =) '

Tervehdys Vorssasta! Olen 43-vuotias. Lapsia kotona 4 kpl, Juoksua olen harrastanut vuodesta 2011 ja ultrajuoksua kokeilin ekan kerran 2014. Nyt on juostu 2 x 100 mailia, 2 x 100 km poluilla ja 2 x 100 km asfaltilla.

Epäsäännöllisen säännöllisen hölkkäilyn isäksi harrastan höntsäkorista kerran viikossa ja lasten kuskaamista niiden harrastuksiin.

Nyt olisi vuorossa eka backyard ultra. Omatoimisena olen tosin kokeillut konseptia 12h ja 8h ajan, ja hauskaa on ollut. Mukavaa päästä kokeilemaan virallisestikin tätä konseptia.

Viivalla nähdään !

Niin... toinen kerta jotain sanoo.

Ensimmäinen kerta meni lähinnä lämmitellessä ja maaliviivalla jammaillessa. Harmitti sen verran paljon jättää homma sikseen kun touhu oli vasta käymässä mielenkiintoiseksi, että sen takia oli pakko painaa Ilmoittaudu-nappia uudestaan. Harjoittelussa on kyllä jotain muutettava, että yön asfaltin rasitukset kestää tämmöinen poluilla viihtyvä metsänpeikkokin. Näemmä mitään ei uskalla luvata kun ei tiedä mitä tapahtuu, mutta tavoitteita toki on ja olkoon minimitavoite pistää edellistä paremmaksi.

Mukava päästä taas rupattelemaan juoksusta ja juoksuun liittymättömistä asioista muiden etenijöiden kanssa. Juoksentelun mielekkyydestä en niin tiedä, kivaahan se on aina johonkin pisteeseen asti. Ja oma vahvuusalue on edelleen jo nähty eli ilmoittautuminen hoidettu täsmällisesti kotiin.

Näkyillään viivalla ja tsemppiä kaikille treeneihin!

Kolmas kerta(ko) toden sanoo… mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. NBU:lla olen juossut vuosina 2020 ja 2021. Molemmista kisoista jäi hyvä fiilis ja tunne, että melko lailla kaikki tuli annettua, eikä hirveästi jossiteltavaa jäänyt.

Millä aseilla tulosta sitten parantamaan:

1. yhtä kisaa kokeneempana

2. ehjempänä lähtöviivalle

3. huoltotiimiä vahvistamassa ja osin yksin siitä vastaamassa on poikani, joka on jo luvannut, että huoltoon ei hänen vahtivuorolla kisaa lopeteta

4. tämä nyt menee toiveajatteluksi, mutta jospa napsun verran viileämmässä säässä pääsisi kisaamaan…

kuva: Ismo Eskelinen

Reipas 10v sitten juoksin jokusen maratonin, mutta sen jälkeen oli juoksuissa taukoa. Nyt taas reilu pari vuotta juoksentelua takana ja podcastien sekä yhden rataultran innoittamana nyt mukaan NBU:lle. Kisanumero osui melkein kohdalleen. Startin aikaan olen 47-vuotias.

Juha Jumisko totesi jossain yhteydessä, että osana kisaan latautumista antaa parran kasvaa. Minä annoin parran kasvaa ja yritän osana parran kasvua latautua kisaan. Saa nähdä toimiiko.

-Keke

Ehkä itse kuvailisin olevani hel#✓%in sinnikäs Backyard ultra-untuvikko.

Heip!

Ensimmäinen puolimaraton toukokuussa 2019, ekat ultrat 2021 ja nyt ollaan tällaisessa liemessä. Ennen juoksuharrastusta olin vajaat kymmenen vuotta urheilematta, elin vaarallisen epäterveellisesti ja olin vielä pahemmassa liemessä. Toisin sanoen kaikki on nyt mallillaan.

Vahvuutena turvaa tuovien podcastien kuuntelu ja ulkoa osaaminen. Heikkoutena vatsa, jalat, kädet ja pää (olkapää, peppu, polvet, varpaat). Onneksi tässä lajissa kannattaa keskittyä vahvuuksien sijasta heikkouksien kehittämiseen.

Nähdään viivalla!

Olen "Paulina yhdellä i:llä", alunperin Alavetelistä, mutta asunut jo yli 20 vuotta Jyväskylässä.

Juoksua olen myös harrastanut yli 20 vuotta ja toivottavasti saan harrastaa vielä pitkään. Elämäntapahan tuosta on tullut.

Kisassa olen luultavasti se höpöttäjätyyppi, jolla on koko ajan nälkä ja joka nauraa jopa silloin kun tekisi mieli itkeä. Itsepäisyydellä, sisulla eikä liian vakavalla asenteella mennään, tuli mitä tuli. 😁 Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan tulevaa koitosta!

Vi ses i juli!

Visa Kivinen / Sarvijoen Eka Vekara:

Olen ollut liikunnan sekakäyttäjä jo pitkään, oireet alkoivat nuorena ja en ole niistä päässyt eroon. Huomasin liikunnan helpottavan työstressiä, vuosien myötä stressi on lisääntynyt vaativien tehtävien takia, joten olen kompensoinut sitä liikkumalla enemmän. Olen osallistunut NBU:aan kaikkina kertoina eli kolme kertaa ennen tätä. Kaikki paitsi ensimmäinen, ovat olleet viimeisiä osallistumiskertoja, mutta jostain syystä olen löytänyt itseni yhä uudelleen ’viivalta’.

Edustan Peräkylän ponnistusta, yritän seurata myös tässä kisassa mottoamme eli tosissaan mutta ei vakavasti. Uusi työ on vienyt sen verran aikaa ja mehuja, että treenimäärät ovat olleet suhteellisen vaatimattomia, katsotaan mihin vanhoilla pohjilla pääsee. Mahtavaa olla taas mukana tässä hienossa tapahtumassa.

ON/OFF juoksija Juuasta ja Tartosta

Oli vuosi 2015, kun ystäväpariskunta pyysi mukaan hieman pidemmälle lenkille. Olin juossut aina yläkoulusta lähtien, kilpatasolla harrastanut kuitenkin muita lajeja (judoa, ampumahiihtoa ja maantiepyöräilyä) mutta juoksu kiehtoi aina. Noviisina lähdin ystäväpariskunnan mukaan ilman kunnon varusteita ja juoksuvaatetusta, 32km jälkeen oli olo sanoin kuvaamaton. Olin ihan myyty metsäpoluille. Sinä vuonna keskityin lajiin tutustumiseen ja treenaamiseen. Vuonna 2016 juoksin ensimmäisen polkumaratonin Kolilla ja seuraavana keväänä ensimmäisen maratonia pidemmän matkan Kuusamossa.

Vauvojen syntymät ovat aina järjestäneet pakolliset tauot harjoitteluihin ja kisoihin, mutta lajista on silti tullut elämäntapani. Viiden lapsen äitinä on haasteellista löytää omaa aikaa ja aina uudelleen ja uudelleen kadonnutta kuntoa, mutta laji on silti jäänyt sydämeeni.

Vuosi sitten juoksin ensimmäisen satasen Virossa Haanja100 kisassa. Siitä lähtien olen haaveillut seuraavasta maastossa juostavasta ratakisasta ja etsinyt juuri minulle sopivaa tapahtumaa. NBU:sta olen kuullut aikaisemminkin ja nyt tarjoutui mahdollisuus osallistua siihen. Odotan innolla, millaisen kokemuksen Nuuksion polut minulle tarjoavat.

Moro

Olen 33-vuotias insinööri Mäntsälästä. Kestävyysmatka ovat olleet pitkään lähellä sydäntä niin hiihdon, pyöräilyn kuin juoksun muodossa. Olen harrastanut hiihtoa niin sanotusti päälajina, mutta viime vuosien etelän huono lumiset talvet ovat kääntäneet pääpainon hiihdosta juoksuun. Ensimmäinen maratonin tuli juostua hetken mielijohteesta 2013 ja sen jälkeen on vuosittain juostu vähintään kerran kyseinen matka. Ultramatkaa tuli kokeiltua ensimmäisen kerran vuonna 2020. Aiemmat pitkät matkat joko kadulla tai urheilukentällä, joten odotan innolla maaston tuomia haasteita. Tosiaan.. ensi kertalainen tässä tapahtumassa.

Ehdoton vahvuuteni on peesaaminen.

Koukku” on kiinni ja se ei irtoa ennen kuin veturi hyytyy…

Nähdään tapahtumassa.

Muutama vuosi sitten lähdin veljen mukana polkujuoksun pariin. Tämä laji on vienyt minut moniin seikkailuihin ja parasta on kun voi haastaa itsensä. Nyt olen ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa kisassa.

Heipsuli vei! ☀️

Oon Tinja, 22- vuotias polkujuoksun junnujaoston vahvistus Tampereelta!

Juoksun ja eritoten polkujuoksun parissa olen saanut pyöriä aktiivisesti nyt vähän yli 4 vuotta ja sitä ennen juoksua on tullut harrasteltua säännöllisen epäsäännöllisesti lähinnä oheislajina muun urheilun vierellä.

Polkujuoksun maailmaan tutustuin äitini kautta vuonna 2017 ja sen pohjalta hurahdin ultrapolkujuoksuun melkeinpä hetimmiten. Ultrailusta onkin sitten saanut nauttia jo 4 vuoden ajan useaan otteeseen ja monen kilometrin verran!

Alkuvuosi on mennyt rasitusvammasta toipuen ja juoksuun on päästy pikkuhiljaa takaisin kiinni. Tavoitteita ei siis sen koommin ole, ja sehän vasta hauskaa onkin!

NBUta monesti sivusta seuranneena olenkin enemmän kuin innoissani lähdössä tänä vuonna itse viivalle!

Törmäillään siis Nuuksiossa! ✌🏼

Kisakonsepti tuli tutuksi pari vuotta sitten Quarantine Backyard Ultra virtuaalikisan myötä. DNF tuli silloin vastaan suunnitellusti 24 kierroksen jälkeen. Tällä kertaa olisi tarkoitus lähteä koettelemaan omia rajoja ilman ennalta suunniteltuja kierrostavoitteita.

Moro!

51-vuotias ACE-tiimin juoksijalupaus Rovaniemen seudulta.

Nuuksiossa en ole koskaan tossua kuluttanut, joten nyt otetaan jokunen luuppi, jospa aivan ultralukemiin päästään.

Kuva: Avi-studio

Olen perheenisä Pirkkalasta, joka tykkää urheilusta, lasten kanssa leipomisesta ja lukemisesta. Ennen kestävyysurheilua pelasin parikymmentä vuotta jalkapalloa. Jalkapallossa kompensoin lahjojen ja nopeuden puutetta reenimäärillä. Nykyisin nekin ovat pieniä.

Nuuksion backyard ultra vaikuttaa sopivan hyvin tällaiselle yksinkertaiselle ja mukavuudenhaluiselle. Loskaa tuskin tulee taivaalta kisan aikana ja reittikin vaikuttaa selkeältä. Olen suorittanut muutaman ultrajuoksun ja Ironman-kisan. Ensimmäisellä 100km juoksulla sain 73km kohdalla lihapiirakan, jonka toimitti vanhempi tytöistäni. Se oli elämäni paras lihapiirakka ja minä olen syönyt niitä aikanaan paljon. Salaiset aseeni kisaa varten ovatkin lihapiirakka ja 90-luvun musiikki, ennen kaikkea H.P Baxxter. Mahtavaa kisaa kaikille

"Kaksi ensimmäistä kertaa meni harjoitellessa (25 ja 27 kierrosta), mutta nyt ajattelin tällä kertaa mennä kierroksia koko rahan edestä."

- Lari

Bin Patrick, 56 Jahre alt aus der bergigen Schweiz.

Nachdem ich vor 25 Jahren am Helsinki-Marathon teilnehmen durfte freue ich mich sehr, mit dem NBU2021 wieder an einem Event in Finnland dabei zu sein.

Habe in den letzten Jahrzehnten hauptsächlich an Bergläufen in der Schweiz sowie an Triathlonveranstaltungen teilgenommen. 2020 durfte ich am 1. Backyard Ultra Switzerland in Zürich starten und die Art des Anlasses, das gemeinsame Erlebnis mit persönlichem Supporter hat mich überzeugt. Nach der Teilnahme am NBU2021 freue ich mich, auch 2022 wieder teilnehmen zu dürfen.

Hello!

Do you know who won three golden summerolympics medal for Finland at 1912? It was legendary runner Hannes Kolehmainen. My name is also Hannes and I have three golden Backyard ultra tickets/medals.

I like nature and Nuuksio Bacyard Ultra daytime course. The athmosphere of NBU and strong competition are reason why I'm coming back again. I want to win, but definitely there is many others with the same plan.

Hannes Veide

(Heavy Metal Monster)

Viime vuoden NBU:ssa salainen aseeni oli lyhyeksi leikatut hiukset. Tämä ei kuitenkaan siivittänyt minua kisan voittoon joten tänä vuonna on pakko kaivaa raskaampi kalusto esille. Aikomuksenani on siis hämmentää kanssakilpailijat viimeisen puolen vuoden aikana kertyneillä lisäkiloilla.

Tavoitteenani on jo aiemmissa Backyard kisoissa eräänlaiseksi elämäntavaksi muodostunut DNF.

Kolmatta kertaa haastamassa itseään takapihan ultralla Nuuksiossa ja jälleen kiva lähteä upeaan lämminhenkiseen tapahtumaan samanhenkisten samoilijoiden kanssa.

Tavoitteena on sinnitellä reitillä mahdollisimman pitkään ja kokemus on opettanut, että henkinen kantti on tärkein elementti. Tähän koitetaan panostaa ja eliminoida kaikki pääkoppaan matkan varrella putkahtavat tekosyyt keskeyttämiselle. "Ei vaan jaksa, liian hapokasta", ei mene elää läpi. Kiva olla myös samassa tapahtumassa nimikaiman kanssa.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!

Moi Suomen juoksukansa,

Olen 45v perheenisä Taipalsaarelta. Juoksu on kuulunut elämääni vahvasti viimeiset 25 vuotta.

Ensimmäinen maraton tuli juostua vuonna 1998 Levillä, mikä oli tajunnan räjäyttävä kokemus.

Matkan pituus ja raakuus oli jotain mikä koukutti pysyvästi. Maaliviivan ylittämisen jälkeinen väsymys ja itsensä ylittäminen ovat asioita, jotka ovat motivoineet kisailemaan vuodesta toiseen.

Viimeiset kymmenen vuotta on tullut kisailtua polkukisoissa, missä matkat ovat tasaisesti pidentyneet maratonmatkoista nykyisiin perusmatkoihin.

Kisoissa vahvuuksiani ovat lihaskestävyys, krampittomat jalat ja kova pää. Yhtään kisaa ei ole tullut tähän mennessä keskeytettyä, joten yritetään päästä tämäkin kisa maalin vaikka se vaatiikin Juha Jumiskon voittamista :-)

NBU on konseptina jotain uutta mitä ei ole tullut koettua, joten on kiva päästä lajilegendojen sekaan haastamaan itseään. Nähdään viivalla.

t.Mikko

NBU on tullut tutuksi lähinnä sivusta seuraten ja huoltajana mutta se vaikuttaa ehdottomasti yhdeltä parhaista* tietämistäni kisoista. Kisakonsepti on mulle uusi eikä aavistustakaan miten hyvin se mulle sopii – onneks tän voi vaivattomasti testata heinäkuussa! Kivaa päästä juoksemaan hyvässä seurassa ja samalla kokeilla jotain uutta!

* Pidätän oikeuden mielipiteen muutokseen muutaman kierroksen jälkeen.

Seurannut tätä kilpailua alusta saakka ja nyt löyty sopiva väli lähteä itsekin mukaan.

Kymmenisen vuotta tässä juoksua harrastanut ja kaikenlaisissa tapahtumissa tulee käytyä tiuhaan. Näistä suunnistus ja pitkät matkat ovat suosikkini.

Joka vuosi yrittää päästä vähän lujempaa ja pidemmälle. Katotaan miten pitkälle tässä päästään.

Hei, olen Jani, ja olen kolmatta kertaa mukana Nuuksio Backyard Ultralla.

Kaksi edellistä NBU:ta ovat valitettavasti päättyneet keskeytykseen. Tämän vuoden kisaan valmistautuessa edellisvuosien virheitä on analysoitu, kaikki ylimääräinen tekeminen karsittu pois, ja fokus suunnattu ainoastaan perjantaihin heinäkuun ensimmäiseen ja sitä seuraaviin päiviin.

Kisalta odotan jälleen kerran seikkailua suomalaiseen luontoon, lämpimiä kesäöitä, piristäviä pulahduksia Orajärvessä, sekä kulinaarisia makuelämyksiä urheilukentän gourmet-ravintolassa.

Nähdään heinäkuussa. Tsemppiä kaikille kisaan!

Juoksuharrastelua on nyt takana muutama vuosi. NBU:n kisatunnelmaa tuli käytyä ihmettelemässä vuonna 2020 paikan päällä, kun kimppalenkki kavereiden kanssa sattui ohittamaan Solvallan samaan aikaan. Viime vuonna seurasin YLE:n lähetystä tapahtumasta ja alkoi kiinnostamaan lähteä itsekin joskus kokeilemaan.

Viime kesänä osallistuin 100 km polkujuoksutapahtumaan, joka on toistaiseksi pisin juoksemani matka. Tavoitteena on ylittää se, nauttia kokemuksesta ja palata mielellään terveenä kotiin

Moi!

Ensimmäistä kertaa elämässäni pitäisi kokeilla ultrakisaa. Tuli muutama vuosi sitten "luvattua", että taivallan jalkaisin vuorokaudessa sen kilometrimäärän, jonka tuttu voimanostajamimmi nostaa kiloina jalkakyykyssä. Hän meni sitten kyykkäämään 160 kg, joten minun pitäisi kipittää vähintään 160 km/24 h. Kun huomasin, että tällainen kilpailu järjestetään, niin ajattelin lähteä kokeilemaan. Juuri sopivastihan sattuu reittikin olemaan sen pituinen, että vuorokaudessa pääsisi tavoitteeseen!

Kotioloissa on tullut juostua pari maratonia ja kerran vielä puolikas päälle, mutta kisoissa en ole käynyt. Viime kesänä juoksut tyssäsivät kuitenkin jo ennen juhannusta kantapäävamman takia, mutta toivottavasti tänä vuonna pääsee treenaamaan kunnolla! Kisaan tulen tyttäreni kanssa.

Heinäkuussa tavataan!

Folkhälsan Utbildningin, eli Solvallan toimari kokeilee onneansa juoksukilpailussa…saapa nähdä!